Katse menneeseen eli hirtetty sotilas

Uskon, että jokainen historiaa tavalla tai toisella harrastava omaa jonkin lähtöpisteen, josta kaikki alkoi. Ehkä jotakuta kiinnosti jo lapsena Egyptin pyramidit, ehkä joku kiinnostui sotahistoriasta isoisänsä sodittua rintamalla. Joku heräsi kouluaikana miettimään miksi maailma oli ennen noin ja on nyt näin. Toiset kiittävät hyviä opettajia, toiset pohtivat omaa taustaansa. 

Minä lähdin liikkeelle Yhdysvaltojen orjuudesta ja alkuperäisasukkaiden historiasta. Kun lisäsin listaan Karjalan, olin jo hakemassa yliopistoon opiskelemaan historiaa. Kun haluaa tietää, tiedonjanoa ei voi sammuttaa edes luennoilla.

Loppujen lopuksi merkittävin tekijä olikin puuhun hirtetty sotilas. Kiiltävät saappaat välähtelivät tuulessa. Tarina meni näin:

"Minä en tiedä oliko se unta vai totta. Kuljettiin äiteen kanssa yöllä Hatsinan puiston läpi. Se oli sellainen tsaarin puisto, kulkeminen oli kielletty. Mutta me oikaastiin, kun toisella puolella asui täti. Sitten mää näin kun jotain vilahteli puussa. Me menimme katsomaan mikä se oli. Puussa roikkui sotilas. Sen saappaat kiilteli ja välkkyi. Lähdimme kiireesti pois." 

Istuin suu auki isovanhempieni luona, muun suvun keskellä ja kuuntelin isoisäni puhetta. Unta tai ei, Hatsinan keisarillinen puisto toisen maailmasodan aikana on pysäyttävä asia. 

Jatkoa seurasi, koska isoisäni oli inkerinsuomalainen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vihdoinkin kartalla!

Mikäs se semmoinen... Inkerinmaata etsimässä.

Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia.