Mikäs se semmoinen... Inkerinmaata etsimässä.
Tässä tulee historiapläjäys. Pitäkää hatuistanne kiinni!
Historiallista Inkerinmaata ei enää ole. Tai on, vanhoissa kartoissa, kuten alla olevassa vanhassa, melkoisen epäselvässä kuvassa. Voi kai sanoa, että Inkerinmaa lakkasi olemasta toisen maailmasodan jälkeen. Pohjoisessa Inkerinmaa rajautui Karjalan Kannaksella Suomen vanhaan rajaan, lännessä Narva-jokeen nykyisen Viron alueella. Idässä Inkerinmaan katsotaan rajatuneen Lavaojaan ja etelässä Stolbovan rauhan rajaan. Käytännössä pohjoisessa Kannaksella siirryttiin Suomesta Inkeriin rajaa ylittämällä. Toki Venäjälle, mutta Inkerinmaalle.
Vaikka aluetta nimitetään Inkerinmaaksi, se ei kuitenkaan ollut mikään virallinen "maa". Alunperin aluetta nimitettiin Vatjan viidenneksi, merkintä tulee ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä esiin vuonna 1500 Vatjan viidenneksen verokirjassa. Vatjan viidennes oli yksi Novgorodin valtion hallintoalueista ja kattoi pitkälti nykyään Inkerinmaana tunnetun alueen.
Inkerinmaalla asui paljon suomalaisia, tai tarkemmin sanoen, inkerinsuomalaisia. (Huom! Käytän termiä suomalaisista, koska se on yksinkertaisinta ja käytetty myös tietokirjallisuudessa käsiteltäessä aikoja, jolloin varsinaista Suomea ei vielä virallisesti ollutkaan.)
Suomalaisasutus Pietarin ympäristössä alkoi jo 1600-luvulla Stolbovan rauhassa (1617) Ruotsin itäisiä alueita siirtyi Venäjälle. Etelään taivalsi väkeä Ruotsin itäisistä osista, esimerkiksi Savosta ja Kannakselta. Myöhemmin, 1800-luvulla, Pietarista muodostui vetovoimatekijä ja Suomesta muutti ihmisiä Pietariin ja sen ympäristöön Inkerinmaalle.
Suomalaiset eivät kuitenkaan olleet alueen alkuperäisiä asukkaita, vaan ennen muuttoliikettä alueella asui inkerikkoja ja vatjalaisia. Inkerikot olivat tulleet Kannaksen suunnalta, kun taas vatjalaisten katsotaan tulleen lännestä, Viron suunnasta. Lähialueilla asui myös vepsäläisiä. Muuttoliike vaikutti alkuperäisiin etnisiin ryhmiin ja ne pienenivät monista syistä. Yksi syy oli vähittäinen sulautuminen uusien asukkaiden kanssa. Toisaalta, vielä toisen maailmasodan aikaan Inkerinmaalla oli ihmisiä, jotka olivat tai ainakin kokivat olevansa edelleen inkerikkoja ja vatjalaisia, eivätkä suinkaan inkerinsuomalaisia.
Historiallista Inkerinmaata ei enää ole. Tai on, vanhoissa kartoissa, kuten alla olevassa vanhassa, melkoisen epäselvässä kuvassa. Voi kai sanoa, että Inkerinmaa lakkasi olemasta toisen maailmasodan jälkeen. Pohjoisessa Inkerinmaa rajautui Karjalan Kannaksella Suomen vanhaan rajaan, lännessä Narva-jokeen nykyisen Viron alueella. Idässä Inkerinmaan katsotaan rajatuneen Lavaojaan ja etelässä Stolbovan rauhan rajaan. Käytännössä pohjoisessa Kannaksella siirryttiin Suomesta Inkeriin rajaa ylittämällä. Toki Venäjälle, mutta Inkerinmaalle.
 |
| Vanha kuva Inkerinmaasta. |
Inkerinmaalla asui paljon suomalaisia, tai tarkemmin sanoen, inkerinsuomalaisia. (Huom! Käytän termiä suomalaisista, koska se on yksinkertaisinta ja käytetty myös tietokirjallisuudessa käsiteltäessä aikoja, jolloin varsinaista Suomea ei vielä virallisesti ollutkaan.)
Suomalaisasutus Pietarin ympäristössä alkoi jo 1600-luvulla Stolbovan rauhassa (1617) Ruotsin itäisiä alueita siirtyi Venäjälle. Etelään taivalsi väkeä Ruotsin itäisistä osista, esimerkiksi Savosta ja Kannakselta. Myöhemmin, 1800-luvulla, Pietarista muodostui vetovoimatekijä ja Suomesta muutti ihmisiä Pietariin ja sen ympäristöön Inkerinmaalle.
Suomalaiset eivät kuitenkaan olleet alueen alkuperäisiä asukkaita, vaan ennen muuttoliikettä alueella asui inkerikkoja ja vatjalaisia. Inkerikot olivat tulleet Kannaksen suunnalta, kun taas vatjalaisten katsotaan tulleen lännestä, Viron suunnasta. Lähialueilla asui myös vepsäläisiä. Muuttoliike vaikutti alkuperäisiin etnisiin ryhmiin ja ne pienenivät monista syistä. Yksi syy oli vähittäinen sulautuminen uusien asukkaiden kanssa. Toisaalta, vielä toisen maailmasodan aikaan Inkerinmaalla oli ihmisiä, jotka olivat tai ainakin kokivat olevansa edelleen inkerikkoja ja vatjalaisia, eivätkä suinkaan inkerinsuomalaisia.
Edellisessä postauksessa mainittu Hatsinan kaupunki sen sijaan on olemassa edelleen. Se sijaitsee vain muutamia kymmeniä kilometrejä Pietarista etelä-lounaaseen. Pietarin läheisyys vaikutti aikoinaan siihen, että Hatsinaan rakennutettiin keisarillinen palatsi ja puisto. Hatsinasta muodostui inkeriläisille tärkeä paikka toisen maailmasodan aikana.
Lähteitä:
INKERI historia, kansa, kulttuuri. Toim. Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo
Nevalainen, Pekka. Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 1940-luvulla.
Pahoittelen Wikipedian käyttämistä internet-lähteenä. Syynä on maantieteellisen ja alueellisen havainnollistamisen ajatus, ei niinkään tietoihin tukeutuminen.
INKERI historia, kansa, kulttuuri. Toim. Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo
Nevalainen, Pekka. Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 1940-luvulla.
Pahoittelen Wikipedian käyttämistä internet-lähteenä. Syynä on maantieteellisen ja alueellisen havainnollistamisen ajatus, ei niinkään tietoihin tukeutuminen.
Kommentit
Lähetä kommentti